• Ihmiskoulutaival

    Kokeilen uutta teetä ja aivastan, maistuu himmeältä ja kaukaa kiertävältä, ilmankos haluaisin aivastaa uudelleen toisen kulauksen jälkeen, haluan en pelkää enää.

    Olen ollut koulussa viime kuukaudet.

    Oppinut tärkeimmän: vihainen ihminen ei näe.

    Läpäisin kokeen, valmistuin ihmiseksi joka näkee.

    Opin myös: pelko syö sisälmykset ja lämmön.

    Läpäisin kokeen vasta monen yrityksen jälkeen ja valmistuin naiseksi joka osaa työntää pelon jo kynnyksellä ulos, naiseksi joka ei ole huomaavinaan pelon jänteviä hartioita ja järkähtämätöntä ilmettä.

    Melkein unohdin, piti lunttilappu kirjoittaa, että arvokasta on haaveilla.

    Ilman haaveita ei ole.

    Loppukoe on edessä, se järjestetään jonakin sellaisena päivänä jona kiitollisuudestani kasvanut äärimmäinen kasvi – ehkä eksoottinen monivärinen kukka, en tiedä mikä se tarkalleen ottaen on sillä se on vastikään muuttunut taimesta versovaksi ja valtavan suureksi vaaleanvihreäksi pensasmaiseksi muodostelmaksi – räiskähtää, ja huomatkaa että olen jo rytistänyt ja repinyt lunttilapun, aion saada hurmaavan arvosanan.

    Koulua ei ole enää paljoa jäljellä.

    Mutta minua on enemmän kuin sinne mennessäni.

One Comment so far.

  1. Jael says:

    Sinulla on ollut kova “koulutie” joten toivotaan että loppu sujuu hyvin:)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *