• Kurnauskis!

    Huomaan, että on vaikea kirjoittaa blogiin. Elämä on niin muuttunutta, tunteet liian pinnassa. Ei se tietysti haittaisi, jos kyse olisi pelkästään omista tunteistani. Sittenhän antaisin palaa. Mutta koska muutokset koskettavat muitakin, on tullut virtuaalikirjoittamisen blokki.

    Yritänkin keksiä, mihin suuntaan blogini vien. Mitä tänne kirjoitan. Olen vuodesta 2011 kirjoittanut elämästäni, kaikesta siihen liittyvästä, erityisesti juuri tunneasioista ja tapahtumista, mutta en voi enää syytää kaikkien luettavaksi arkeani. En ainakaan ihan niin intensiivisesti ja paljastavasti, täytyy suojata muita.

    Saimaalla – missä vietimme viime viikon – on vielä jäätä vaikka toisille jakaa.

    Sen sijaan tästä kehkeytynee ajan myötä sellainen “oikeahko” kirjailijan blogi. Onhan se sitä tähänkin asti ollut mutta vähän liikaa olen yksityistä minuani lasketellut ilmoille. Ja niin, no, ei minusta kyllä pelkkä kirjailijan työhön liittyvä blogi ole kiinnostava, joten pakko tätä lienee väritellä jatkossakin omilla asioilla, mutta pelkästään omilla, sellaisilla jotka eivät liikuta muita etenkään lähipiiristäni. Olen potenut jonkinlaista kriisiä viime ajat sekä yksityiselämässän että kirjailijana. Kirjailijan kriisi on hieman laantunut, etenkin kun työni on – hurraa ja suurkiitos! – turvattu vuodeksi eteenpäin. Ei tarvitse kantaa huolta siitä, miten elätän perheeni, ja asia on tehnyt minusta valtavan iloisen. Tuntuu, että työlläni on arvoa. Ja että voin keskittyä työhön.

    Kustantamossa (Intossa siis) luotetaan myös, sillä vaikka minulla ei ole ollut esittää vielä sivun sivullista tekstiä, on tapahtunut sopimista. Uudesta romaanista nimittäin. Se kantaa työnimeä Sairaalaromaani, ja olen jo kustannustoimittajan kanssa keskustellut kirjasta paljonkin, vaikka itse kirjoitustyö on alkanut vasta hiljattain ja pienellä liekillä. Liekki on kuitenkin roihahtamaisillaan suureksi, ja heti kun pojan hoitoasiat järjestyvät, alan tykittää kunnolla.

    Reissun päällä ei ollut läppistä mukana, muistikirjakin jäi, mutta onneksi kaupoista saa vihkoja.

    Niin ja oi, tänäkään vuonna ei ole pelkkää ei oota. Nimittäin Myllylahti julkaisee syksyllä Herra T -kirjasarjan toisen osan. Kannattaa tutustua syksyn kirjaluetteloon muutenkin, houkutuksiahan se on täynnä!

     

One Responseso far.

  1. Jael says:

    Kiva että työ on turvattu vuodeksi,jee:) Ja kiva on muutenkin nähdä täällä tekstiä.menetkö lainkaan takaisin Islantiin?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *